Kotkassa syntyneenä nautin suistolaisen etuoikeutetusta näkökulmasta: elämää ruokkivana elementtinä on aina jossakin olemassa joki, suuri Kymi tai pienempi virta, joka tulee kukaties mistä, tuo tullessaan energiaa, kaikenlaista ainetta ja monimuotoisen elinympäristön maan ja veden eliöille, hävitäkseen lopulta meren tai muun itseään suuremman veden syliin. Suuri vesi ja monet sen eliöt vaelluskaloista lähtien ovat toisaalta tyystin riippuvaisia tästä kymistä ja muista siihen virtaavista vesistä.
Ekosysteemiekologia, tai muodikkaammin maisemaekologia, pyrkii nykyisin tunnistamaan entistä yleispätevämmin miten elämää ylläpitävät voimat kytkeytyvät toinen toisiinsa ja millaisia vuorovaikutussuhteita niillä on. Metsästä on yllättävän lyhyt matka merelle, jos mittakaavana ovat ne vuosituhannet, joiden kuluessa evoluutio on muokannut lajien ominaisuuksia ja kykyä sopeutua elinympäristönsä vaihteleviin, alati muuttuviin oloihin. Tähän blogiin ajattelin kirjata mitä opin ekosysteemien välisistä kytköksistä ja sen merkityksestä ihmiselle ja kumppanilajeillemme maapallolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti