Viherkatot cityhuuhkajille -ja maailma pelastuu!

Jokunen viikko sitten bongasin työreissulla useampana päivänä Helsingin ydinkeskustassa Forumin katon reunuksella huuhkajanpoikasia.  Näky oli ihmeellinen, koska aiemmin olen saanut huuhkajia satunnaisesti kiikareihin varisten hätyyttäminä tuuheissa havupuissa esikaupunkialueilla tai kalliojyrkänteillä varsin erämaisissa paikoissa. Poikasille alhaalla parveilevat ihmiset näyttivät olevan pelkästään uteliaisuuden aihe, sen verran rennosti ne kuikuilivat alas kadulle ja venyttelivät reunuksen yli jalkojaan ja siipiään. Huuhkajista tulikin heti julkkiksia, joiden edesottamuksia on nyt monta viikkoa seurattu.

Ensin huuhkajapoikueen nähtyäni ajattelin, että kaipa linnuilla puluja ja kaneja riittää sopivalla säteellä saalistettavaksi, kun kerran ovat puistomaisemmista kaupungin osista tulleet ydinkeskustaan pesimään. Mutta myöhemmin jo päiviteltiinkin uhkaa, jonka ison petolinnun pesintä kaupunkilaisille ja heidän lemmikeilleen ehkä muodostaa. Nature hits back.

Roimasti kasvavien poikasten ruokinta kivierämaassa ei välttämättä ole aivan helppoa. Tämä tuli mieleen kun Hesari uutisoi 22.4. emohuuhkajan yrittäneen saalistaa pienehköä koiraa aamutuimaan Lasipalatsin lähistöllä. Toistaiseksi tiettävästi on vältytty tilanteilta, joihin pöllötutkijat ja metsissä ahkerasti retkeilevät voivat törmätä: poikasia puolustavat pöllöemot iskevät kovaa ja nopeasti päähän ja silmiin tähdäten, suuret kynnet edellä, valmiina repimään ja raastamaan. Harrastajat osaavat suojautua asianmukaisesti, mutta urbaani kulkija, varsinkaan känniläinen sellainen, ei välttämättä osaisi varoa poikasten kohtaamista lainkaan.

Arvelen kuitenkin, että Forumin huuhkajat suorivat hetimiten poikasten lentoon lähdettyä kohti vehmaampia ja rauhallisempia maisemia, eikä riskitilanteita enemmälti synny. Tämä urbaani kattoympäristö pesimäpaikkana sen sijaan toi mieleeni Helsingin yliopiston kaupunkiekologian tutkimusryhmän ja Luonnontieteellisen keskusmuseon tuoreen tutkimushankkeen: Viides ulottuvuus -viherkatot osaksi kaupunkia:
http://www.luomus.fi/kasvitiede/tutkimus/viherkatot

Taiteen ylioppilas Minna Piironen tutki osana tuota hanketta Aalto yliopistossa kattoviljelyn mahdollisuuksia kaupungeissa. Tutkimus kytkeytyy osaksi globaalimuutosta ja ilmastomuutoksen haittojen torjunnan moniulotteista tehtäväkenttää. Työssä on esitetty ajatuksia siitä, että kattoviljelyllä voitaisiin pienentää hiilijalanjälkeä ja torjua osaltaan ilmastomuutosta.

Kasvillisuudella peitetyt tai peittymään jätettävät rakennusten katot ovatkin maailmalla nopeasti yleistyvä keino tai ainakin yritys hallita ja vähentää kustannustehokkaasti  kaupungistumisen ja ilmastonmuutoksen aiheuttamia ympäristöhaittoja: lämpösaarekeilmiötä, epäpuhtauksien leviämistä, tulvavesipulsseja, helleaaltoja ja meluisuutta.

Jokainen suurkaupunkien kattomeriä lentokoneesta tai rakennusten yläkerroksista tuijottanut ymmärtää, että katot muodostavat laajan ja ympäristönsuojelun näkökulmasta hyödyntämättömän alueen kaupungeissa. Useissa suurkaupungeissa onkin ilmastomuutoksen vastatoimeksi alettu tavoittelemaan kasvitettujen kattopintojen radikaalia lisäämistä. Suomessa on HY:n tutkijoiden mukaan keskustelu viherkattojen käytöstä kuitenkin toistaiseksi ollut vähäistä.

Voisimmeko kuvitella vähemmän vihreää paikkaa kuin vaikkapa Chicagon ydinkeskusta? Chicagon kaupungintalon katto kuitenkin jo vihertää:  
http://en.wikipedia.org/wiki/File:20080708_Chicago_City_Hall_Green_Roof.JPG

Ehkäpä Helsingin keskustankin katoilla pesii tulevaisuudessa huuhkajia ja tornipöllöjä, jotka saavat saaliinsa kaupunkilaisten kattoviljelmillä ruokailevista linnuista -tai vaikkapa City-kattokaneistakin ;)
Ja samalla maailma vähän voisi pelastuakin, sen hiilinielun ja ilman puhdistumisen verran mihin kattojen vihreys nyt suinkin voisi yltää.