No jopas, blogitilaston mukaan edellinen juttu kuluttajakemikaaleista Teflon/Goretex-otsikolla keräsi peräti 121 lukijaa, neljästä maasta :) (jenkkilä: Janne ok!, Alaska?, Romania? Ruotsi?). Hyvä niin. Minusta luonnonystävillekin on tarpeen muistuttaa, ettei se helpotus ulkoilussakaan (Goretexit) ole kovin harmitonta jos helppouden aikaan saavan materiaalin keskeinen kemikaali on äärettömän pysyvä ja riskeeraa luonnonsuojelun ykköslajeja ja ehkä laajemminkin biosfääriä.
Pintakäsittelyaineista perfluorioktaanisulfonaattien (PFOS-yhdisteiden) käyttö on (osittain) kielletty meillä 2008, kuten hiljattain monissa muissakin teollistuneissa maissa. Eräs menestystarina näiden aineiden haittojen torjunnassa oli, kun PFOS-aineiden suurin valmistaja 3M 2000-luvun alussa lopetti tuotannon vapaaehtoisesti.
Tuotanto ja käyttö jatkuu kuitenkin laajasti, eikä koko perfluorattujen kuluttajakemikaalien perheessä näy globaalin kulutuksen taantumisen merkkejä. Tellukseemme kertyy näitä erittäin hitaasti hajoavia, eliöihin tehokkaasti kertyviä ja aineenvaihdunnalle ja perimälle haitallisia aineita kiihtyvällä tahdilla. Kanadalaisten tutkijoiden mukaan PFOS-pitoisuuksien nykytaso ei vielä tosiaankaan aiheuta ihmisille terveysriskiä, mutta näiden pintakäsittelyaineiden globaalissa kierrossa erikoisuutena onkin kertyminen juuri merten huippupetoihin.
Huippupitoisuuksia perfluorattuja pintakäsittelyaineita on mitattu sellaisissa uhanalaislajeissa kuin Kalifornian delfiinit, Kanadan merisaukot ja Arktiksen jääkarhut. Ja onpa Itämeren hylkeissäkin mitattu varsin suuria pitoisuuksia.Tämän John P. Giesy (opettajanani 1994 Joensuussakin vieraillut huipputukija) tutkimusryhmineen raportoi jo vuosikymmen sitten (Environ. Sci. Technol. 2001, 35, 1339-1342). Pohjoismaisessa kartoituksessa kuutisen vuotta sitten mitattiin korkeimpia pitoisuuksia mm. Helsingin edustan haukinäytteistä:
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=205590&lan=FI
Täytyy muistaa se, että mitattua tietoa perfluoratuista yhdisteistä on edelleen hyvin niukasti. Miten meikäläiset taimenet, saukot, kalasääsket, merikotkat keräävät näitä yhdisteitä? Kuinka teflonpannukansamme kerää niitä vereensä ja sukuelimiinsä? Entäpä normiravintolajimme? Kuinka paljon siikamme ja sikamme sisältävät näitä pysyviä aineita? Who knows. Taannoisen ympäristöministeri Enestamin (kalaruoan ystävä) ja kolleegoidensa verestä löytyi perinteisten orgaanisten myrkkyjen (PCB) ohella kosolti myös näitä pintakäsittelyaineita (raportti www.wwf.fi/www/uploads/pdf/baqdblood.pdf)
Rajoitteita on toki asetettu (http://www.environment.fi/default.asp?contentid=285802&lan=fi). Mutta vaikka käyttö on toisaalla eri yhdisteissä käyttötarkoituksen mukaan kielletty, leviää sohvien, retkeilyvaatteiden, kenkien ym. pinnoitteiden ja niiden hoitosuihkepullojen kautta erilaisten perfluorattujen pinnoitteiden käyttö hillitsemättömästi. Teollisten sovellusten määrää en uskalla ajatellakaan.
Summa summarum. Tämä Goretexiemme tuotannosta, pyykinpesuvesistä yms., teflonpannujemme tehtailusta, paistoksista ja tiskivesistä yms., tai ylipäätään minkä tahansa kuluttajatuotteemme pintaperfluoratusta tuotannosta, kuljetuksesta, käytöstä ja hävityksestä seuraava kumuloituva ko. pysyvien yhdisteiden kasautuminen maapallolle saattaa olla eräs kemikalisoituvan maapallomme pahimmista ongelmista lähitulevaisuudessa. Ainakin jääkarhuille. Ehkä lapsillemmekin, Me nykyretkeilijät ja -kokkailijat tietysti niistä kivoista tuotteista voimme nauttia. Vittu joo. Vähänkö Hävettää ja Harmittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti