Saavuin Lontooseen maanantai-iltana ja ihmettelin miten erilaiselta nyt tuntui matkustaa Heathtrowsta Piccadilly Linella Cityyn. Jotain oli oleellisesti muuttunut, muutakin kuin mies, joka tutustui viimeksi useamman vuorokauden ajan kaupunkiin joskus 16 vuotta sitten. Tajusin sen aamulla Hammersmithin asemalla: kaikkialla oli kovin siistia, roskia lakaistiin toki, mutta ymparilla oli myos kierratysmainoksia. Kuten hotellissakin. Ei ne siivoojat tosin kierratys-sloganeita noudattaneet, mutta kaupunki on ollut kaikkineen siisti ja kaikkialla mainostetaan: reuse-reduce-recycle! No, toisaalla sitten pikaruokaloiden ja kaikenlaisen rosakn tuotto on valtavaa, edelleen.Jotenkin henki on kuitenkin toinen ja reilaa kauppaa ja sertifikaattia on kaupat pullollaan.
Cityn asukkaita on vain 170 000, tyossakavijoita 300 000 ja suur-Lontoossa edelleen kait vahintaan se koko Suome vakimaara.
Ei tuo positiivinen puhdistuminen kuitenkaan vain Cityn asia voi olla, koskapa kolleegat kertoita Thames-joen puhdistuneen entisestaan, kalakannat ovat elpyneet ja Tower-Bridgen nayttelyssakin osattiin mainostaa luonnonarvoja, joita joki matkallaan aina Oxfordiin ja Thames Headiin asti tarjoilevat. Vesiensuojelu puree ja kantaa hedelmaa.
Mutta BBC uutisoi toisesta, kriittisemmasta suhtautumisesta luonnon nuhraantumiseen ja saastumiseen. Cameron oli juuri hiillostettavana alahuoneessa ydinvoimaturvallisuudesta ja lehdet pursuavat Japanin kriisin ohella kovaa kritiikkia ydinvoimaa vastaan. Pontimena on sekin, kuinka historian, sielta 50-luvulta (oliko Windcraft tms ?) ja Sellafieldin ajoista alkaen aina viime vuosiin asti on ilmennyt systemaattista radioaktiivisten aineiden vuotojen yms. salailua. Aamun The Independent kirjoitti ytimekkaasti, ettei moinen ole ihme kun huomioidaan koko alan sotateollinen salailuhistoria ja voimakas riippuvuus veronmaksajien tuesta ja yhteiskunnallisesta hyvaksyttavyydesta.Toki on niin, ettei Suomessa ole samaa volyymia ydinvoimaa, mutta ongelmia ja riskikohtia aivan samalla tavalla. Siihen ei vain valtamedia ainakaan ennen reissuani ollut analyyttisesti puuttunut vaan keskittyi toistamaan paitsi Japanin kauhuja, niin samaan tapaan kotimaisesta ydinturvasta toistamaan pureksimatta kommentteja eri tahoilta. Brittien keskustelukulttuuria ja kritiikin avointa, perinpohjaista ruotimista tulee ikava kun perjantaina taalta takaisin paasee. Vaikka nyt on ikava tietysti kaikkea muuta Suomessa :) Ja suru siita kuinka Japanissa tilanne on kehittynyt.
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
perjantai 4. maaliskuuta 2011
Onko jääkarhulle Goretex viimeinen niitti ilmastomuutoksen päälle?
No jopas, blogitilaston mukaan edellinen juttu kuluttajakemikaaleista Teflon/Goretex-otsikolla keräsi peräti 121 lukijaa, neljästä maasta :) (jenkkilä: Janne ok!, Alaska?, Romania? Ruotsi?). Hyvä niin. Minusta luonnonystävillekin on tarpeen muistuttaa, ettei se helpotus ulkoilussakaan (Goretexit) ole kovin harmitonta jos helppouden aikaan saavan materiaalin keskeinen kemikaali on äärettömän pysyvä ja riskeeraa luonnonsuojelun ykköslajeja ja ehkä laajemminkin biosfääriä.
Pintakäsittelyaineista perfluorioktaanisulfonaattien (PFOS-yhdisteiden) käyttö on (osittain) kielletty meillä 2008, kuten hiljattain monissa muissakin teollistuneissa maissa. Eräs menestystarina näiden aineiden haittojen torjunnassa oli, kun PFOS-aineiden suurin valmistaja 3M 2000-luvun alussa lopetti tuotannon vapaaehtoisesti.
Tuotanto ja käyttö jatkuu kuitenkin laajasti, eikä koko perfluorattujen kuluttajakemikaalien perheessä näy globaalin kulutuksen taantumisen merkkejä. Tellukseemme kertyy näitä erittäin hitaasti hajoavia, eliöihin tehokkaasti kertyviä ja aineenvaihdunnalle ja perimälle haitallisia aineita kiihtyvällä tahdilla. Kanadalaisten tutkijoiden mukaan PFOS-pitoisuuksien nykytaso ei vielä tosiaankaan aiheuta ihmisille terveysriskiä, mutta näiden pintakäsittelyaineiden globaalissa kierrossa erikoisuutena onkin kertyminen juuri merten huippupetoihin.
Huippupitoisuuksia perfluorattuja pintakäsittelyaineita on mitattu sellaisissa uhanalaislajeissa kuin Kalifornian delfiinit, Kanadan merisaukot ja Arktiksen jääkarhut. Ja onpa Itämeren hylkeissäkin mitattu varsin suuria pitoisuuksia.Tämän John P. Giesy (opettajanani 1994 Joensuussakin vieraillut huipputukija) tutkimusryhmineen raportoi jo vuosikymmen sitten (Environ. Sci. Technol. 2001, 35, 1339-1342). Pohjoismaisessa kartoituksessa kuutisen vuotta sitten mitattiin korkeimpia pitoisuuksia mm. Helsingin edustan haukinäytteistä:
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=205590&lan=FI
Täytyy muistaa se, että mitattua tietoa perfluoratuista yhdisteistä on edelleen hyvin niukasti. Miten meikäläiset taimenet, saukot, kalasääsket, merikotkat keräävät näitä yhdisteitä? Kuinka teflonpannukansamme kerää niitä vereensä ja sukuelimiinsä? Entäpä normiravintolajimme? Kuinka paljon siikamme ja sikamme sisältävät näitä pysyviä aineita? Who knows. Taannoisen ympäristöministeri Enestamin (kalaruoan ystävä) ja kolleegoidensa verestä löytyi perinteisten orgaanisten myrkkyjen (PCB) ohella kosolti myös näitä pintakäsittelyaineita (raportti www.wwf.fi/www/uploads/pdf/baqdblood.pdf)
Rajoitteita on toki asetettu (http://www.environment.fi/default.asp?contentid=285802&lan=fi). Mutta vaikka käyttö on toisaalla eri yhdisteissä käyttötarkoituksen mukaan kielletty, leviää sohvien, retkeilyvaatteiden, kenkien ym. pinnoitteiden ja niiden hoitosuihkepullojen kautta erilaisten perfluorattujen pinnoitteiden käyttö hillitsemättömästi. Teollisten sovellusten määrää en uskalla ajatellakaan.
Summa summarum. Tämä Goretexiemme tuotannosta, pyykinpesuvesistä yms., teflonpannujemme tehtailusta, paistoksista ja tiskivesistä yms., tai ylipäätään minkä tahansa kuluttajatuotteemme pintaperfluoratusta tuotannosta, kuljetuksesta, käytöstä ja hävityksestä seuraava kumuloituva ko. pysyvien yhdisteiden kasautuminen maapallolle saattaa olla eräs kemikalisoituvan maapallomme pahimmista ongelmista lähitulevaisuudessa. Ainakin jääkarhuille. Ehkä lapsillemmekin, Me nykyretkeilijät ja -kokkailijat tietysti niistä kivoista tuotteista voimme nauttia. Vittu joo. Vähänkö Hävettää ja Harmittaa.
Pintakäsittelyaineista perfluorioktaanisulfonaattien (PFOS-yhdisteiden) käyttö on (osittain) kielletty meillä 2008, kuten hiljattain monissa muissakin teollistuneissa maissa. Eräs menestystarina näiden aineiden haittojen torjunnassa oli, kun PFOS-aineiden suurin valmistaja 3M 2000-luvun alussa lopetti tuotannon vapaaehtoisesti.
Tuotanto ja käyttö jatkuu kuitenkin laajasti, eikä koko perfluorattujen kuluttajakemikaalien perheessä näy globaalin kulutuksen taantumisen merkkejä. Tellukseemme kertyy näitä erittäin hitaasti hajoavia, eliöihin tehokkaasti kertyviä ja aineenvaihdunnalle ja perimälle haitallisia aineita kiihtyvällä tahdilla. Kanadalaisten tutkijoiden mukaan PFOS-pitoisuuksien nykytaso ei vielä tosiaankaan aiheuta ihmisille terveysriskiä, mutta näiden pintakäsittelyaineiden globaalissa kierrossa erikoisuutena onkin kertyminen juuri merten huippupetoihin.
Huippupitoisuuksia perfluorattuja pintakäsittelyaineita on mitattu sellaisissa uhanalaislajeissa kuin Kalifornian delfiinit, Kanadan merisaukot ja Arktiksen jääkarhut. Ja onpa Itämeren hylkeissäkin mitattu varsin suuria pitoisuuksia.Tämän John P. Giesy (opettajanani 1994 Joensuussakin vieraillut huipputukija) tutkimusryhmineen raportoi jo vuosikymmen sitten (Environ. Sci. Technol. 2001, 35, 1339-1342). Pohjoismaisessa kartoituksessa kuutisen vuotta sitten mitattiin korkeimpia pitoisuuksia mm. Helsingin edustan haukinäytteistä:
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=205590&lan=FI
Täytyy muistaa se, että mitattua tietoa perfluoratuista yhdisteistä on edelleen hyvin niukasti. Miten meikäläiset taimenet, saukot, kalasääsket, merikotkat keräävät näitä yhdisteitä? Kuinka teflonpannukansamme kerää niitä vereensä ja sukuelimiinsä? Entäpä normiravintolajimme? Kuinka paljon siikamme ja sikamme sisältävät näitä pysyviä aineita? Who knows. Taannoisen ympäristöministeri Enestamin (kalaruoan ystävä) ja kolleegoidensa verestä löytyi perinteisten orgaanisten myrkkyjen (PCB) ohella kosolti myös näitä pintakäsittelyaineita (raportti www.wwf.fi/www/uploads/pdf/baqdblood.pdf)
Rajoitteita on toki asetettu (http://www.environment.fi/default.asp?contentid=285802&lan=fi). Mutta vaikka käyttö on toisaalla eri yhdisteissä käyttötarkoituksen mukaan kielletty, leviää sohvien, retkeilyvaatteiden, kenkien ym. pinnoitteiden ja niiden hoitosuihkepullojen kautta erilaisten perfluorattujen pinnoitteiden käyttö hillitsemättömästi. Teollisten sovellusten määrää en uskalla ajatellakaan.
Summa summarum. Tämä Goretexiemme tuotannosta, pyykinpesuvesistä yms., teflonpannujemme tehtailusta, paistoksista ja tiskivesistä yms., tai ylipäätään minkä tahansa kuluttajatuotteemme pintaperfluoratusta tuotannosta, kuljetuksesta, käytöstä ja hävityksestä seuraava kumuloituva ko. pysyvien yhdisteiden kasautuminen maapallolle saattaa olla eräs kemikalisoituvan maapallomme pahimmista ongelmista lähitulevaisuudessa. Ainakin jääkarhuille. Ehkä lapsillemmekin, Me nykyretkeilijät ja -kokkailijat tietysti niistä kivoista tuotteista voimme nauttia. Vittu joo. Vähänkö Hävettää ja Harmittaa.
torstai 3. maaliskuuta 2011
Kuluttajakemikaalit nouseva ympäristöriski: Teflon ja Goretex pannaan, valurauta kunniaan!
Harmittaa. Olen ollut mainoksen uhri. Yli vuosikymmenen ajan pidin ihan harmittomana näitä nykyajan mukavuuksia, kuten teflonpinnotteisia paistinpannuja ja Goretex-suojattuja vaatteita. Siinä vaiheessa kun huonekalumainoksissa alkoi olla ylistystä likaa ja kosteutta hylkivästä pinnoitteesta, alkoi jotenkin tökkiä. Vasta viime vuosina on tiedeyhteisössäkään osattu kertoa, että nämä erinomaiset pintakäsittelyaineet, poly- ja perfluoratut sellaiset, ovat mahdollisesti pahakin ympäristö- ja terveysriski. Kuluttajille asti tämä tieto ei ole kovin laajasti levinnyt, vaikka netin keskustelupalstoilla pohditaankin varsin monipuolisesti esim. teflonpannun perfluoro-oktaanihappohöyryjen riskejä (jos käristät kuumasti, vaihda ihmeessä valurautaan!).
Poly- ja perfluorattujen pintakäsittelyaineiden marssi kotitalouksiin on ollut viime vuosikymmenen aikana massiivinen. Niitä käytetään likaa hylkivinä pinnoitteina huonekaluissa, matoissa, vaatteissa, ja elintarvikepakkauksissa. Ne on otettu osaksi teollisuusprosesseja, uitettu sammutusvaahtoihin, voitelu- ja puhdistusaineisiin. Tarttumattomat teflonpaistinpannut, ruokapakkaukset, matot, huonekalut, puhdistusaineet, shampoot, kengät, vaatteet...ne kaikki voivat sisältää PFC-yhdisteitä (Goretex, Stainmaster,Scotchguard...). Monissa teollisuuden tuotteissa ja prosesseissa käytetään hyväksi PFC-yhdisteiden lämmön sietokykyä ja tarttumisen hylkimistä.
Ongelma syntyy siitä, että nämä aineet ovat erittäin pysyviä, levinneet ympäri maapalloa, voimakkaasti biokertyviä, toksisia ja karsinogeenisia ja aiheuttavat riittävän korkeisiin pitoisuuksiin kertyessään aineenvaihdunnan ja hormonituotannon haittoja, joihin kuuluvat erilaiset eläinten lisääntymis- ja kehityshäiriöt. Jääkarhut ovat tuore esimerkki näiden kuluttajakemikaalien globaalista kulkeutumisesta ja haitoista.
Onneksi minulla on vasta yhdet Goretex-vaelluskengät. Jatkossa pitäydyn hyviksi havaittuihin Nokian vaelluskumppareihin tai vanhoihin kunnon maihareihin. WWF on nettisivuillaan myös listannut käytännön toimia, joilla voi vähentää näitä kemikaalihaittoja:
"Teflonpannujen sijaan kannattaa suosia rautaisia ja päällystämättömiä paistinpannuja. Näin voi vähentää altistumista perfluoratuille yhdisteille, joita vapautuu teflonpannuista kuumennuksen aikana. Mikäli mahdollista, vältä myös käsittelemästä huonekaluja, vaatteita ja kenkiä kosteussuoja- ja lianhylkimisaineilla. Kun hankit huonekaluja tai mattoja, kieltäydy mahdollisista lianhylkimiskäsittelyistä ja etsi tuotteita, joita ei ole esikäsitelty kemikaaleilla. Kysy asiasta jälleenmyyjiltä. Vähennä pakatun ja rasvaisen pikaruoan osuutta ruokavaliostasi, koska tällaista ruokaa saatetaan säilyttää pakkauksissa, jotka on päällystetty PFC-yhdisteillä, jotka estävät rasvaa tihkumasta ulos pakkauksesta. Vältä hankkimasta kosmetiikkaa ja hygieniatuotteita, joiden tuoteselosteessa esiintyy sana “fluorattu” tai “perfluorattu”."
Ja jos joku kalustekauppias hehkuttaa likaa hylkivästä pinnoitteesta, pakene nopeasti paikalta!
Poly- ja perfluorattujen pintakäsittelyaineiden marssi kotitalouksiin on ollut viime vuosikymmenen aikana massiivinen. Niitä käytetään likaa hylkivinä pinnoitteina huonekaluissa, matoissa, vaatteissa, ja elintarvikepakkauksissa. Ne on otettu osaksi teollisuusprosesseja, uitettu sammutusvaahtoihin, voitelu- ja puhdistusaineisiin. Tarttumattomat teflonpaistinpannut, ruokapakkaukset, matot, huonekalut, puhdistusaineet, shampoot, kengät, vaatteet...ne kaikki voivat sisältää PFC-yhdisteitä (Goretex, Stainmaster,Scotchguard...). Monissa teollisuuden tuotteissa ja prosesseissa käytetään hyväksi PFC-yhdisteiden lämmön sietokykyä ja tarttumisen hylkimistä.
Ongelma syntyy siitä, että nämä aineet ovat erittäin pysyviä, levinneet ympäri maapalloa, voimakkaasti biokertyviä, toksisia ja karsinogeenisia ja aiheuttavat riittävän korkeisiin pitoisuuksiin kertyessään aineenvaihdunnan ja hormonituotannon haittoja, joihin kuuluvat erilaiset eläinten lisääntymis- ja kehityshäiriöt. Jääkarhut ovat tuore esimerkki näiden kuluttajakemikaalien globaalista kulkeutumisesta ja haitoista.
Onneksi minulla on vasta yhdet Goretex-vaelluskengät. Jatkossa pitäydyn hyviksi havaittuihin Nokian vaelluskumppareihin tai vanhoihin kunnon maihareihin. WWF on nettisivuillaan myös listannut käytännön toimia, joilla voi vähentää näitä kemikaalihaittoja:
"Teflonpannujen sijaan kannattaa suosia rautaisia ja päällystämättömiä paistinpannuja. Näin voi vähentää altistumista perfluoratuille yhdisteille, joita vapautuu teflonpannuista kuumennuksen aikana. Mikäli mahdollista, vältä myös käsittelemästä huonekaluja, vaatteita ja kenkiä kosteussuoja- ja lianhylkimisaineilla. Kun hankit huonekaluja tai mattoja, kieltäydy mahdollisista lianhylkimiskäsittelyistä ja etsi tuotteita, joita ei ole esikäsitelty kemikaaleilla. Kysy asiasta jälleenmyyjiltä. Vähennä pakatun ja rasvaisen pikaruoan osuutta ruokavaliostasi, koska tällaista ruokaa saatetaan säilyttää pakkauksissa, jotka on päällystetty PFC-yhdisteillä, jotka estävät rasvaa tihkumasta ulos pakkauksesta. Vältä hankkimasta kosmetiikkaa ja hygieniatuotteita, joiden tuoteselosteessa esiintyy sana “fluorattu” tai “perfluorattu”."
Ja jos joku kalustekauppias hehkuttaa likaa hylkivästä pinnoitteesta, pakene nopeasti paikalta!
Tilaa:
Kommentit (Atom)